Mitä esperanto on?
Miksi kaikki ei pidä siitä että esperantosta tulisi EU:n ainoa työskentelykieli?
Esperanton luoja, Ludvig Zamenhof, syntyi vuonna 1859 puolalaisessa kaupungissa Bialystokissa joka siihen aikaan kuului venäjän vallan alla. Hän oli erittäin kielitaitoinen ja hallitsi puolaa, venäjää, saksaa, ranskaa, englantia, latinaa ja kreikkaa. Hänen kotikaupungissa oli neljä kansalaisuutta, puolalaisia, venäläisiä, saksalaisia ja juutalaisia, jokaisella ollut oma kieli johti tämän tästä väärinkäsityksiin ja ristiriitoihin. Siksi Zammehof tuli aikaisin ajattelemaan yhteistä kieltä. Hän julkaisi vuonna 1887 oppikirjansa Lingvo Intenacia, joka myöhemmin sai nimen esperanto. Kieli keräsi pian innokkaita kannattajia ja levisi eri maihin. Zammehof loi kielen kehitysperusteen. Hän loi kieliopin lainaamalla peruspiirteitä ja sanoja monesta kielestä, ennen kaikkea latinasta ja romanian kielestä. Kieli sisältää suuria määrieä kansainvälistä sukua. Esperantoa opiskelevat huomaavat pian että se on oikea kieli, ja helppo kielioppi antaa varmuuden tunteen.
Koska Zammenhof, jo alusta ja ikuisuudeksi, luopui kaikista henkilökohtaisista oikeuksista esperantoa kohtaan, kieli ei ole kenenkään omaisuutta. Se kuuluu kaikille.
Ensimmäinen esperantoyhdistys perustettiin Nürnbergissä vuonna 1888. Vuonna 1889 julkaistiin ensimmäinen oppikirja englanninkielellä ja ensimmäinen kuukausilehti, La Esperantisto. Seuraavina vuosin perustettiin esperantoyhdistyksiä monessa eri maassa Euroopassa, Aasiassa ja Etelä Amerikassa. Vuonna 1905 pidettiin ensimmäinen esperanton maailman kongressi ranskalaisessa kaupungissa Boulogne-sur-Mer, 700 osanottajalla kahdestakymmenestä eri maasta. Suuresti huomiota herättävää oli että kongressiin ei tulkkeja tarvittu.
Vuodesta 1906 lähtien perustettiin monta uutta maanyhdistystä esimerkiksi Japanissa ja USA:ssa. Vuonna 1907 pidettiin maailman kongressi Cambridgessa, Englannissa. Ensimmäinen maailmansota alkoi vuonna 1914 ja ranskasta lähetettiin 10 000 esperantonkielistä oppikirjaa sairaanhoitajille ja KFUM:n kansainvälinen organisaatio jakeli tuhansia esperantonkielisiä oppikirjoja molempien puolien vankiloille. Vuonna 1915 pidettiin maailmankongressi USA:ssa.
Vuonna 1920 Kansainvälisien Liitojen maailmankongressi Brysselissä tutki yhden kansainvälisen kielen ehdotuksia ja suosittelivat poikkeuksitta esperantoa. Kansojen Yhdistys (edellinen YK) painosti päätöksessä vuonna 1920 että kaikkien lapsien pitäisi äidinkielen lisäksi oppia esperanto. Pariisiin Kauppakamari suositteli vuonna 1921 esperanton käyttöä. Samana vuonna Ranskan Tiedeakatemia suositteli esperanton käyttöä tieteen yhteydessä. Vuonna 1923 pidettiin maailmankongressi Nürnbergissä, 4 963 osanottajaa.
Vuonna 1950 Universala Esperanto Asocio ojensi YK:lle 895 432 ammattiyhdistyksistä ja muista yhdistyksistä 76 eri maasta, 15 454 780 jäsenen edustajat allekirjoittaman adressin. Adressi sisälsi kouluissa esperanton käyttöönoton kehoitus. Ranskan presidentti Vincent Ariol, neljä Hollantilaista ministeriä, Puola, Itävalta ja Tshekkoslovakia, 405 parlamentinjäseniä, 1 607 kieliopettajaa ja muita ammattilaisia vieraan kielen opettajia, 5 262 yliopiston opettajaa ja muita tiedemiehiä, 40 000 pedagogia, ja työläisiä ja tavallisia kansalaisia eri maista kirjoittivat adressin alle.
Vuonna 1966 Japanin hallitus sai 250 000 japanilaisten allekirjoittaman japanilaisissa kouluissa esperanton opetuksen käyttöönoton anomuksen. Vuonna 1973 Brittien parlamentin alahuoneessa perustettiin parlamentaarinen 45 jäseneen ryhmä, jonka piti työskennellä esperanton eteen. Ilmaistiin mielipiteen että englanninkieli ei ollut sopiva kansainväliseen rooliin jonka oli saanut. Vuonna 1973 sai Sosialistinen kansainliitto ehdotuksen italialaisilta toveriltaan että käytettäisi esperantoa sisäisenä työkielenä. Yllytettiin myös Socialistinternationaalia vaikuttamaan esperanton saamista kouluaineeksi. Ehdotusta tukivat ranskan puhejohtaja François Mitterrand, sittemmin ranskan presidentti. Vuonna 1974 Itävallan presidentti, tohtori Rudolf Kirschläger, kirjoitti kirjelmän itävallan sosialisteille että hän kannatti heidän työskentelyä esperanton käyttöönoton edestä. Esperantomaailmankongressi Budapestissä, Unkarissa, vuonna 1983 noteerattiin noin 5 000 osanottajaa. Vuonna 1986 pidettiin esperantomaailmankongressi Beijingissä, Kiinassa, osanottajia 54 kansakunnasta.
Mitä esperanto on? |
Sisällysluettelo | Miksi kaikki ei pidä siitä että esperantosta tulisi EU:n ainoa työskentelykieli? |
© Hans Malv, 2004