Englanninkielen voimistuva vaikutus Ruotsissa
Historiikki
Yksi kieli ja elämän filosofia.
Esperanto on kaunis ja elävä kieli. Sitä on käytännössä puhuttu yli 115 vuotta ja siitä on kehittynyt värikäs ja monipuolinen kommunikaatioväline. Mikään kieli ei ole niin lyhyessä ajassa levinnyt maailmalla – ilman uhkia, sotaa tai muuttamatta alueita siirtokunniksi. Arvellaan että 2 000 000 ihmistä osaa esperantoa tänään. Esperanto kielellä on saatavissa 100-kunta aikakausilehteä ja 40 000 eri kirjaa, joista suurin osa on käännöksiä. Esperanton kielellä on runsaasti radiolähetyksiä, musiikkia ja teatterikappaleita. Esperanto on näyttänyt käytännössä toimivan keskustelukielenä, kirjoituskielenä ja tiedemiesten kielenä yhtä hyvin kuin jonkun muun maan kieli. Joka vuosi tuotetaan yli 300 tieteellistä julkaisua esperanton kielellä (The Modern Language Association of American vuosibiografian mukaan).
Esperanton kieleen on helppo kehittää uusia sanoja – verrattuna toisiin kieliin – koska se on hyvin suunniteltu ja looginen. Useat uudet sanat kuten telefaksi, servo, floristi, urbanisoida ja Internet olivat esperantoksi muita kieliä ennen.
Esperantoa on paljon helpompi oppia kuin muita kieliä koska:
Esperanton idea on se, että se on vieras kieli kaikille. Kieli ilman valtiota, yksi kieli, joka ei syrjäytä muita kieliä ja kulttuureja vaan kunnioittaa jokaisen oikeutta omaan kieleen ja kulttuuriin. Esperanto on saavuttanut nykyisen laajuutensa pelkästään yksityisten ihmisten inspiraatiosta sen ideasta: Me kaikki olemme tasavertaisia ja siksi meidän pitäisi pystyä kommunikoimaan tasavertaisesti. Kanssakäyminen eri kulttuurien ihmisten välillä ei rakentuisi toisen ylivoimaisuudesta ja toisen alistamisesta. Ystävyys ja kanssakäyminen eri kulttuureista ja maailmanosista olevien ihmisten välillä on yksi rauhan luonnollisista tekijöistä. On täysin luonnollista, että ihmiset jotka tuntevat niin myös pystyvät puhumaan keskenään. Esperanto luotiin tätä tarkoitusta varten, ja se on muotoillut sen historiaa.
Tiedemiehet ovat todenneet että ihminen tekee parhaansa silloin kun käyttää omaa kieltään. Yhdellä helposti opittavalla kansainvälisellä kielellä voidaan kommunikoida samoilla ehdoilla ja rakentaa siltoja. Jos ihmiset saavat käyttää omaa äidinkieltään ja he tuntevat turvallisuutta ja iloa omassa kulttuurissaan, on heidän helpompi ymmärtää ja suvaita toisten kieliä ja kulttuureita. On kohtalokasta, että monet poliitikot, tiedemiehet ja vanhemmat alentavat oman kielensä kakkoskieleksi. Se luo epähavainnollisia ongelmia, ja vaikeuttaa tervettä kansallista ja kansainvälistä kehitystä.
Kukaan ei omista esperantoa. Se kuuluu kaikille. Sillä ei ole siirtomaa menneisyyttä eikä minkäänlaista historiallista taakkaa. Esperanton suosio pienemmissä maissa, mutta myös suuremmissa maissa kuten esimerkiksi japanissa, johtuu pääasiassa kielen neutraalisuudesta. Kun näkee ja kuulee kaksi eri maista olevia esperantistia keskustelevan, ei voi muuta kuin vaikuttua sen luonnollisesta vapauden ja yhteisymmärryksen tunteesta joka vallitsee keskustelussa.
Ennakkoluuloja esperantosta
Vuosittain pidetään yli 100 kansainvälistä konferenssia ja kokousta esperanton kielellä – ilman tulkkeja ja kääntäjiä. Suurin kokous on maailmankongressi. Se pidettiin vuonna 1997 Adelaidessa, 1998 Montpellierissä, 1999 Berliinissä, 2000 Tel-Avivissa, 2001 Zagrebissa, 2002 Fortalezassa Brasiliassa, 2003 Ruotsissa ja 2004 se pidetään Beijingissä ja 2005 Vilnassa Liettuassa. Vuonna 2000 pidettiin Ammanissa kokous esperantoa puhuville arabeille. Vuonna 2001 pidettiin viides All-American kongressi Mexico Cityssä ja 2002 pidettiin Soulissa esperantokongressi esperantoa puhuville Aasialaisille.
Universella esperanto Associo, UEA, on maailmanlaajuinen esperanto organisaatio jolla on toimisto Rotterdamissa Hollannissa. Jäseniä on 117 maassa ja organisaatiolla on neuvoa-antava asema Unescossa ja YK-toimisto informaationvaihtoa varten.
UEA julistaa vuosikirjan ja järjestää vuosittain maailmankongresseja. Lisäksi vuosittain on kursseja, seminaareja, erikoiskongresseja, festivaaleja ja muita mielenkiintoisia kokouksia ympäri maailmaa. Akatemialla, jossa on noin 50 pätevää esperantistia eri maista, on ylin vastuu kielestä ja sen kehityksestä. Se julkaisee ohjeita, päätöksiä ja mielenkiintoisia kielikysymyksiä sisältävää lehteä.
TEJO on esperanton maailmaliitto nuorille. Se julkaisee muun muassa Passporta Servo-nimistä kirjaa joka sisältää 1000-kunta esperantoa puhuvien osoitteita ympäri maailmaa. Vastaavanlainen kirja on, Amikeca Reto, ystävyysverkoston ihmisistä jotka toimivat oppaana kotipaikallaan. TEJOn kautta voi osallistua kansainväliseen työprikaatiin.
Esperantoa puhuville on useita ammattiyhdistyksiä kuten esimerkiksi lääkäreille ja lääkealalla toimiville, kirjailijoille, lehtimiehille, rautatietyöläisille, tutkijoille, matemaatikoille, muusikoille ja lakimiehille. Yhdistykset järjestävät konferensseja, niillä on omia aikakausilehtiä ja ne työskentelevät laajentaen esperanton erikoissanastoa. Ne myös kääntää ammattikirjallisuutta.
Esperantokielisille on monta yhdistystä. On yhdistyksiä esimerkiksi pyöräilijöille, sokeille, šakinpelaajille, buddhalaisille, katolisille ja protestanteille.
Unescon konferenssissa Pariisissa Claude Piron, Sveitsiläinen yliopiston opettaja ja YK:n monivuotinen tulkki kertoi:
Ollessani pieni minulle sanottiin: "Älä pelkää kysyä tietä. Puhu, ja yletät maailman äärimmäisiin kolkkiin". Mutta parin kilometrin päässä puhuttiin eri kieltä. Kysyminen oli turhaa.
Minulle sanottiin: "Opi koulussa kieliä niin pystyt puhumaan muiden maiden asukkaiden kanssa". Mutta 90% aikuisista ei pysty ilmaisemaan itseään koulussa oppimillaan kielillä.
Minulle on sanottu: "englanninkielellä pärjäät missä vain maailmassa". Mutta espanjalaisessa kylässä näin onnettomuuden ruotsalaisen ja ranskalaisen auton välillä. Kuskit eivätkä poliisit ymmärtäneet toisiaan. Pienessä siamilaisessa kaupungissa näin kun epätoivoinen turisti yritti turhaan selittää paikalliselle lääkärille oireistaan. Olen työskennellyt YK:lle ja WHO:lle jokaisessa maanosassa ja joillakin saarilla ja todennut että esimerkiksi Kongossa, Japanissa ja monessa muussa paikassa englanninkieli on hyödytön suurten hotellien, liikkeiden, elinkeinopiirien ja lentokenttien ulkopuolella.
Minulle on sanottu: "Kääntämisen avulla ovat kaikista kaukaisimmatkin kulttuurit kaikkien saavilla". Mutta kuin vertasin käännettyä tekstiä alkuperäiseen, huomasin niin monta vääristystä, niin paljon pois jätettyä, niin vähän kunnioitusta kirjoittajan ilmaisutapaan että tunsin olevani samaa mieltä kuin italialaisessa sananlaskussa sanotaan "Traduttore, traditore", Kääntäminen on pettämistä.
Minulle on sanottu että länsimaat auttavat Kolmatta maailmaa, kunnioittamalla heidän paikallista kulttuuriaan. Mutta en nähnyt heidän kieliään kunnioitettavan lainkaan. Jo alusta asti heidät pakotettiin puhumaan kieltämme, ikään kuin olisi päivänselvää että nämä ovat parhaat kommunikaatiokielet.
Minulle on sanottu että länsimaat auttaa Kolmatta maailmaa, kunnioittaen heidän paikallista kulttuuria. Mutta näin että heidän kieliä ei kunnioitettu yhtään. Jo alusta heille pakotettiin meidän kielet, ikään kuin olisi päivänselvää että nämä ovat parhaat kommunikaatiokielet. Näin kuinka englannin ja ranskan kielet aiheuttivat kulttuurillista painetta, joka muutti kansan mentaliteetin, toivat myös tuhoavan vaikutuksen ikivanhaan kulttuuriin jonka positiivisia arvoja sydämettömästi jätettiin huomioimatta. Näin myös miten kehittyi lukemattomia ongelmia työväen opetuksessa, koska länsimaiden tekniikka ei ymmärtänyt heidän kieliään, kieliä jolla ei ollut oppikirjoja.
Minulle sanottiin: "Yleinen kouluopetus tulee takamaan samat mahdollisuudet kaikille yhteiskuntaluokille". Näin kuinka kehitysmaiden rikkaat perheet lähettivät lapsensa Englantiin ja USA:n oppimaan englanninkieliä, samalla kun kansa, vangittu oman heikomman kielen ja kaikenlaisen propagandan uhrina, menivät synkkää kohtaloa vastaan.
Minulle sanottiin: "Esperanto on epäonnistunut". Mutta vuoristokylässä Euroopassa näin miten maanviljelijän lapset, vain kuuden kuukauden opiskelun jälkeen, puhuivat Japanista tulleiden vieraitten kanssa.
Minulle on sanottu: "Esperantosta puuttuu inhimillisyys". Olen oppinut kielen, lukenut sen runotaitoa, kuunnellut sen lauluja. Tällä kielellä olen ottanut luottamuksia vastaan brasilialaisilta, kiinalaisilta, iranilaisilta, puolalaisilta ja Uzbekistanilaiselta nuorukaiselta. Ja tässä seison – entinen ammattilainen kääntäjä – ja täytyy, rehellisyyden vuoksi, sanoa että nämä keskustelut ovat olleet eniten spontaanisia ja syvämietteisiä mitä minulla on koskaan ollut vieraalla kielellä.
Minulle on sanottu: "Esperanto on arvoton koska sillä ei ole kulttuuria." Mutta kun tapasin esperantoa puhuvia Itä-Euroopassa, Aasiassa, Latina-ammerikassa, niin useammat näistä kulttuureista olivat enemmän kulttuurisia mitä heidän kaltaiset vastaavanlaisesta sosiotaloudellisesta asemasta. Ja kun osallistuin kansainvälisiin väittelyihin tällä kielellä tulin hyvin voimakkaasti vaikutetuksi henkisestä tasosta.
Yritin selittää tämän ympäristölleen. Sanoin: "Tulkaa! Katsokaa! Se on jotakin hyvin erikoista! Kieli joka ratkaisee maailman kansojen väliset kommunikaation ongelmat! Näin unkarilaisen ja korealaisen keskustelevan politiikkaa ja filosofiaa vain kahden vuoden kieliopiskelun alkamisen jälkeen! Jollakin muulla kielellä se olisi mahdotonta! Ja minä näin sen ja sen ja myös……"
Mutta ne vastasivat: "Esperanto ei ole vakavaa. Ja oli miten oli, se on keinotekoinen."
En ymmärrä. Kun ihmisen sielu, hänen tunteet, hänen ajatusten hienoimmat värit ovat ilmaistu kielellä joka on luotu usean kulttuurin kommunikaatiotavan rikkaudesta, niin ne sanovat minulle: "Se on keinotekoinen."
Mutta mitä näen matkoillani ympäri maailmaa! Näen matkustajia jotka kaipaa saada jakaa aatteitaan ja kokemuksia, tai ehkä ruokaohjeita, paikallisille asukkaille. Näen kuinka keskustelun yritykset elekielillä johtaa kummallisiin väärinkäsityksiin. Näen informaationjanoisia kansoja mutta kielirotkojen takia eivät pysty lukemaan mitä haluaisivat.
Näen suuria määriä ihmisiä jotka kuuden tai seitsemän vuoden kieliopiskelujen jälkeen, änkyttäen hauskalla lausunnolla, tuloksetta yrittävät sanoa minkä haluasi saada sanotuksi. Näen miten kielien epäoikeudet ja syrjinnät kukoistaa ympäri maailmaa. Näen kuinka diplomaatit ja spesialistit/erikoistuneet puhuu mikrofooneihin ja kuuntelevat kuulokkeista, ei keskustelukaveriaan, vaan jonkun muun ääntä. Onko se luonnollista kommunikaatiota? Sielusta tai aivoista suuhun ja korvaan, se on tietenkin keinotekoista, mutta mikrofoonista kuulokkeeseen tulkkikopissa, se on luonnollista. Eikö älykäs ja tunteellinen ongelmanratkaisukyky kuulu enää inhimilliseen luonteeseen?
Minulle sanotaan niin paljon mutta näen jotakin muuta. Ällistyneenä vaellan yhteiskunnassa joka vaati kaikille oikeuden ilmaista itseään ja kommunikoida. Ja minä ihmettelen että narraavatko ne minua vain olenko hullu/mielenvikainen.
Ehkä väität että esperanto on kehitetty Euroopassa ja rakennettu eurooppalaisien kielien sanoista. Jos meillä pitäisi olla yksi yhteinen kansainvälinen kieli, eikö olisi parempi jos haettaisiin sanoja kaikista kielistä maailmassa? Kyllä, sitä mieltä voi olla että arvostelu on paikallaan, mutta nyt on esperanto useimmissa maissa. Sitä on käytetty yli 115 vuotta ja ihmisiä ympäri maailmaa ovat hyväksyneet sen. Miksi sitten pitäisi kehittää uusi esperanto? Olisiko helpompi oppia jos jotkut sanat tulisi kiinasta, suahilista, islannista, arabiasta j ne? Kuka siinä voittaisi? Nykyään on yli 6 000 kieltä, murteita lukuun ottamatta. Jos kehitetään kieli kahdella tai kolmella sanalla jokaisesta kielestä, mikä etu sillä olisi? Päinvastoin, sellainen kieli tulisi hyvin vaikeaksi oppia.
Esperanto on tosiaan indoeurooppalainen kieli mutta esperanto on yleisesti suosittu monessa ei-indoeurooppalais-kielisissä maissa esimerkiksi Vietnamissa, Kiinassa, Eestissä ja Japanissa.
Jos esperantosta tehdään maailman yhteinen kieli kansainvälistä kommunikaatiota varten, jotkut väittävät että se pian muuttuu murteisiin. Kiinalaiset tulee puhumaan omaa esperantoa, eurooppalaiset omaa j ne.
Lausunnan muunnelmia kehittyy, heillä joilla on yksi äidinkieli, eikä heillä jotka oppivat kielen vieraana kielenä. Esperanto ei ole eikä tule olemaan kenenkään äidinkieli. Esperantoa puhutaan ulkomaalaisten kanssa, eikä oman maan kansalaisten. Jos esimerkiksi Nigeriassa alkaisivat lausua esperanton eri lailla ja luomaan uusia sanoja ja sanamuotoja, seurauksena olisi vain että heitä olisi vaikea ymmärtää ja Nigerialaiset, jotka käyttivät esperantoa nimenomaan ymmärryksen vuoksi, korjaisivat lausunnon. Lisäksi voi huomauttaa että esperanto on ollut olemassa 115 vuotta eikä vielä ole huomattu murteita. Esperantoa puhuvilla Brasiliassa on sama lausunto kuin ruotsissa. Esperantolla on hyvin yksinkertaiset lausunnon säännöt ja, jos tulevaisuudessa, vastoin kaikkia odotuksia, esiintyy lausunnon muutoksia, niin se tulee luultavasti muuttumaan koko maailmassa.
Kansallinen kieli, niin kuin e m englanti, on useasti moniselitteinen. Esimerkiksi englanninkieliset sanat Japanese encephalitis vaccine voi tarkoittaa joko encephalit rokote valmistettu japanissa tai rokote japanilaista encephaliittia vastaan. Esperanton kielellä ei tule koskaan olemaan epäilystä tarkoituksesta, koska se kirjoitetaan: japana encefalit-vakcino tai japan-encefalita vakcino (Encephalit = tulehdus aivoissa).
Professori Christer Kiselman Uppsalan yliopistossa ruotsissa on opettanut matematiikkaa esperanton kielellä kiinalaisella yliopistolla: "Oppilaat, jotka olivat opiskelleet englantia kuusi vuotta, eivät pystyneet ilmaisemaan itseään käsitettävästi ja minä en ymmärtänyt heitä. Kahdeksan kuukauden esperanton opiskelun jälkeen pystyimme keskustelemaan".
San Marinon kansainvälisellä tiedeakatemialla on konferensseja, luentoja ja tutkintoja esperanton kielellä. Väitöskirja kirjoitetaan esperanton kielellä ja asianomaisen äidinkielellä. Vuodesta 1996 lähtien venäjän entinen presidentti Mikael Gorbatjov on akatemian kunniatohtori ja hän on kiinnostunut työskentelystä kansainvälistä kielivaikeuksien demokraattisesta ratkaisusta.
Kiinassa julkaistussa suuressa taloudellisessa sanakirjassa on paljon informaatiota yhdellätoista kielellä, suurin tila on tehty esperantolle ja englanninkielelle.
Kuulin esperantoa osaavan englantilaisen sanovan että hänen kokemusten mukaan oli paljon parempi puhua esperantoa japanilaisen kanssa joka sanoi osaavansa kielen kuin puhua englantia japanilaisen kanssa joka sanoi osaavansa englanninkielen.
Voiko ilmaista itsensä yhtä elegantisti esperantolla kuin englanninkielellä? Englanninkieli jota ruotsalainen puhuu, ei ole yhtä eleganttia kuin englantilaisen puhuma. Koska esperanto on tarkoitettu jokaisen toiseksi kieleksi englanninkieleen, jota ulkomaalaiset puhuvat, verrattuna on paljon helpompi saavuttaa syvempi ilmaisutaso esperanton kielellä mitä englanninkielellä tai muilla vierailla kielillä.
Englanninkielen voimistuva vaikutus Ruotsissa |
Sisällysluettelo | Historiikki |
© Hans Malv, 2004