Kieli on vaikeaa
Englanninkielen voimistuva vaikutus Ruotsissa
Englanninkielestä on monta muunnelmaa, jotka eroavat toisistaan omilla sanoilla, omalla lausuntatavalla, ja monella sanalla on myös oma kirjoitustapansa. Englannin kieltä puhutaan ja tavataan erilailla USA:ssa, Australiassa, Belizessä, Kanadassa, Englannissa, Filippiineillä, Hongkongissa, Intiassa, Indonesiassa, Irlannissa, Jamaikalla, Karibialla, Malesiassa, Uudessa Seelannissa, Singaporessa, Etelä Afrikassa, Trinidadissa ja Tobagossa ja Zimbabwessa. Tavalliselle englantilaiselle monet paikalliset englannin kielen murteet ovat vaikeita tai mahdottomia ymmärtää. Murteita on sekä englannissa kuin USA:ssa. Monessa englanninkielisissä maissa halutaan kansallisista syistä säilyttää oma englanninkielen murre.
Ruotsissa, niin kuin monessa muussakin maassa opitaan ns. Received Pronounciation (RP). Tätä kutsutaan myös nimellä Oxford English, the Queen's English tai BBC English. Tätä englantia puhuu vain 3-5% Englannin kansasta. Lisäksi on vielä RP:stäkin eri murteita ja muunnelmia. Brittien saarilla yleisimpiä ovat cockney, Estuary English, Walesin englanti, pohjoisenglanninkieli ja skottilaiset muunnokset.
USA:ssa voidaan puhua ainakin kolmesta murteesta. On Eastern, jota puhutaan koillisissa osissa New Englannissa ja New Yorkin kaupungissa, Southern jota puhutaan Virginiasta Texasiin ja tämän linjan alapuolella olevissa valtioissa sekä General American jota puhutaan muualla maassa.
Englannin kieli on vaikeasti tavattava kieli, täynnä kieliopin epämääräisyyksiä ja poikkeuksia. Kuinka monet niistä joiden äidinkieli ei ole englanti pystyvät sekä puhuen että kirjoittaen ilmaisemaan itseään englanninkielellä niin hyvin, että kykenee keskustelemaan esimerkiksi poliittisista, tieteellisistä ja tunteellisista asioista? Korkeintaan pari prosenttia – ne todella kielitaitoiset. Kuinka moni pystyy seuraamaan ja ymmärtämään USA:n presidentin puhetta? Useimmat eivät. Englannin kielen nopea muutostahti tekee sen vaikeaksi. Englanninkieliset kirjoittajat vaikuttavat muutokseen nopeuttavasti käyttäen yhä enemmän slangia myös poliittisissa ja teknisissä teksteissä.
Myös niille joiden äidinkieli on englanninkieli, tavaamaan oppiminen oikein tuottaa vaikeuksia. Esimerkiksi kirjainyhdistelmä –ough lausutaan kuudella eri tavalla. Vertaa lausumista sanoissa though, tough, enough, through, plough, cough ja hiccough.
Englannin kieli kirjoitetaan suurin piirtein samoin kuin 1600-luvulla. Eikö olisi mahdollista reformoida englanninkielen tavausta? Ei, koska ei ole kirjoitussysteemiä jossa yksikirjain vastaa yhtä äännettä. Englannin kielen viisi vokaalikirjainta ja 20 vokaaliääntä tarvitsisi täysin uuden tavausreformin, laajemmat aakkosen, tai täysin uuden lausuntatavan – molemmat yhtä mahdottomia. Koska ääntäminen vaihtelee ympäri maailmaa, tavauksen perusteeksi olisi mahdotonta löytää yleisesti hyväksyttävä ääntämistapa. Eikä sitä paitsi ole sellaista korkeampaa kielineuvosta jolla olisi tarpeeksi puhtia viedäkseen tavausreformin läpi.
Ruotsalainen englanninkielen professori, Jan Svartvik, kysyy kirjassaan "Mikä englanninkieli on paras?" Hän vastaa itse: "ensimmäisenä on kaksi tapaa joita voi suositella: brittiläinen ja amerikkalainen. Amerikkalaisen englanninkielen hyväksi voi sanoa että sitä käyttävät useammat kuin mitään muuta englannin kielen muunnelmaa esimerkiksi amerikkalaisissa elokuvissa, radiossa ja televisiossa jne., joka merkitsee suurta kansainvälistä levitystä. Se edustaa myös vallitsevaa taloudellisia, tieteellisiä ja poliittisia voimia. Sitä voi myös sanoa sosiaalisesti neutraaliksi koska kyse on melko luokkavapaasta amerikkalaisesta ääntämistyylistä......"
Professori Svartvikin kirjasta vielä: "Vaikka englannin kielen suosio ja suuri levinneisyys ympäri maapalloa on ihme kyllä paradoksaalisesti uhka sen tulevaisuudelle kansainvälisenä kontaktikielenä. Tietyt englannin puhekielen muunnokset ovat vaikeita ymmärtää, ja monet pelkäävät että englannin kieli jakautuu yhä useampaan murteeseen jotka toisilleen ovat vieraita....
....tutkijat kirjoittavat yhä enemmän englanninkielellä. Mac Murray kiinnittää huomion haittoihin joita äidinkielen vaihto vieraaseen kieleen aiheuttaa – puutteellinen englannin kieli saattaa johtaa puutteelliseen ajatustyöhön: Englannin kieli jota henkilöt jotka äidinkielenään eivät puhu englantia, kirjoittavat tieteellisissä julkaisuissa..... vivahteetonta ja yksitoikkoista englanninkieltä...."
Vuonna 2000 tehdyssä tutkimuksessa 111 tanskalaista, norjalaista ja ruotsalaista yleislääkäriä luki samaa katsausartikkelia 10 minuutin ajan. Puolet sai lukea sen äidinkielellään ja puolet englanniksi. Heti sen jälkeen he täyttivät lomakkeen jossa oli kysymyksiä tekstistä. Kaikki tanskalaiset, norjalaiset ja ruotsalaiset lääkärit osaavat englannin kielen hyvin varhaisen koulutuksen, TV:n ja elokuvien perusteella ja sitä paitsi kielet ovat englannin sukulaiskieliä. He lukevat myös suuren osan kurssikirjoistaan englanniksi ja monet ovat lääketieteellisten lehtien tilaajia. Tutkimuksen lääkärit katsoivat hallitsevansa englannin kielen hyvin. 42% kertoi joka viikko lukevansa lääketieteellisiä tiedotteita englanninkielellä.
Ne, jotka lukivat artikkelin äidinkielellään, saivat huomattavasti paremmat tulokset kuin ne jotka lukivat artikkelin englanniksi. Englannin kielellä lukevat omaksuivat 25% vähemmän tietoa kuin äidinkielellään lukeneet. Lääkärilehti No. 26–27, 2002, Ruotsin lääkäreitten ammattilehti.
Tuntemani akateemikot lukevat yleensä, monen vuoden englanninkielen opetuksen jälkeen, englanninkielisen kaunokirjallisuuden käännöksenä.
Kun ruotsalaiset keskitasoiset oppilaat pääsevät peruskoulusta (9-vuotinen pakollinen koulu), heillä on arviolta noin 1000 englanninkielistä sanaa aktiivisessa sanavarastossaan ja noin 1 500-2 000 passiivisessa kielitaidossaan.
Englanninkielen sanavarasto on suurempi kuin minkään muun kielen. Tämä johtuu siitä että sanavarasto on ”kaksinkertainen”, sisältäen niin germaanisia kuin roomalaisia sanoja (siitä lähtien kun Normandia valloitti Englannin 1 000-luvulla). Maailman suurin sanakirja, Oxford English Dictionary, sisältää 500 000 hakusanaa mutta todellisuudessa sanoja on vielä enempi koska uusia syntyy koko ajan. Englannin pääsanavarastossa on noin 15 000 sanaa. Jos osaa nämä kaikki niin ymmärtää noin 95% kaikista sanoista englanninkielisestä tekstistä ja pystyy hallitsemaan useimmat kielien käyttötilanteet. Jos tekstissä on enemmän kuin 5% tuntemattomia sanoja, lukijan on vaikea omaksua sitä.
Amerikkalainen professori Steven Pinker viitta hyvin mielenkiintoisessa kirjassaan The Language Instinct tutkimukseen (William Nagy ja Richard Andersonin) jonka mukaan amerikkalaisella High Schoolin keskiverto-opiskelijalla on 45 000 sanan sanavarasto (12 vuoden koulukäynnin jälkeen, yleensä 18 vuotiaana) valmistuessa. Tähän määrään ei ole laskettu mukaan nimiä, ulkomaalaisia sanoja, akronyymejä (nimien alkukirjaimista rakennetut sanat jotka lausutaan kuten tavalliset sanat e m NATO, UNESCO) eikä monia yhdyssanoja. Jos sellaiset sanat olisi laskettu mukaan, sanavarasto olisi noin 60 000 sanaa. Tämä merkitsee että oppilas on oppinut noin 10 sanaa päivässä ensimmäisestä syntymäpäivästä alkaen.
Englanti on vaikea kieli myös englantilaisille. Royal Mailin (englannin postilaitos) hiljattain tehdyssä tutkimuksessa paljastui, että brittiläiset yhtiöt häviävät 6 000 000 000 £ (= 8 600 000 000 €) vuosittain ilmestyneiden kirjoitusvirheiden ja kehnon kieliopin vuoksi. 31% tutkimuksen osanottajista sanoi vaihtaneensa kauppakumppania kielimöhläysten takia.
Kieli on vaikeaa |
Sisällysluettelo | Englanninkielen voimistuva vaikutus Ruotsissa |
© Hans Malv, 2004