Kääntäminen ei ole helppoa

Kääntäminen on hyvin kallista ja mitä useammat kielet sitä suuremmat kustannukset.

Tulkkaaminen on suurilta osin etsivän työtä. Sana voi sisältää erilaista tietoa eri kielillä. Esimerkiksi englanninkieliset sanat his secretary sisältää informaatiota johtajan sukupuolesta, mutta ei sihteerin. Miten tämä käännetään ranskaksi, tai päinvastoin, kun vastakkainen sanamuoto ranskaksi on Son secrétaire joka tarkoittaa miespuolista sihteeriä? Jos sihteeri on naishenkilö, se on sa secrétaire. Mutta kummassakaan sanan muodossa ei ole informaatiota johtajan sukupuolesta. Kääntäessä englanninkielestä ranskaan ja joillekin muille kielille kääntäjän on siis otettava sihteerin sukupuoli selville. Joskus nimi voi antaa johtolangan, mutta ei aina. Onko sihteeri Wu Wong mies vai nainen? Kääntäessä esimerkiksi espanjan, ranskan ja italian kielille on tiedettävä, että kääntää oikein. Monessa kulttuurissa on loukkaavaa mainita henkilölle väärä sukupuoli. Tämä on esimerkki siitä, miksi on niin hankalaa käyttää tietokoneita kääntämiseen. Ehkä jopa 50% kääntäjän ajasta kuluu tämäntapaisten ongelmien ratkaisuun. Sellaisen kääntämiseen, johon tietokone pystyy, kuluu noin 10% kääntäjän työnajasta. Hyvä käännös vaatii joustavuutta ja kekseliäisyyttä joka on enemmän vaadittu kuin mihin parhaat tietokoneet pystyisivät. Miksi muuten EU ja YK tarvitsee tuhansia kääntäjiä? Olen lukenut useita tietokoneella tehtyjä käännöksiä. Ovat olleet surkeita.

Ruotsin tulkkien ja kääntäjien tarvetta ei ole läheskään voitu täyttää. Täyteen rakennetussa EU:ssa tullaan joka vuosi tuottamaan vähintään 120 000 sivua lakitekstiä. Ruotsalaiset tulkit ehtivät ehkä kääntämään noin 30% niistä.

Strutsi esikuvana

EU ei ole onnistunut hankkimaan tarpeeksi tulkkeja ja kääntäjiä jotta pystyisi täyttämään ruotsin tarpeita, miten sitten EU onnistuisi täyttämään Slovenian, Eestin, Liettuan ja Latvian tarpeet. On kyse demokratiasta. EU:n poliitikot tietävät sen, mutta pistävät kuin strutsi päänsä hiekkaan, eivätkä olen näkevinään ongelmaa. Siksi eri maitten ihmisten täytyy ottaa asia omiin käsiin ja pakottaa esiin ratkaisu. Jäsenmaiden kansoilla on oikeus kyetä seuraamaan mitä EU:ssa tapahtuu, käyttämättä ensin 10 vuotta elämästään englanninkielen oppimiseen. Jos ei enemmistö ja lehtimiehet saa mahdollisuutta ymmärtää ja seurata tapahtumia EU:ssa niin helposti syntyy negatiivisia tunteita EU:ta kohtaan. Näin on käynyt ruotsissa, jossa EU saa kantaa syyn paljosta pahasta.


© Hans Malv, 2004