Kielistä
EU laajenee, mitä se merkitsee?
"Asioita ei voi parantaa kuvittelemalla että kaikki on hyvin". V.S. Naipaul.
EU on lyhennys Euroopan Unionista joka on osittain ylivaltiollinen yhteistyölaitos viidelletoista Euroopan maalle, Belgia, Tanska, Suomi, Ranska, Kreikka, Irlanti, Italia, Luxemburg, Alankomaat, Portugali, Espanja, Iso Britannia, Ruotsi, Saksa ja Itävalta. EU:ssa on siis 15 jäsenmaata mutta vain yksitoista virallista kieltä. Tämä koska joillakin jäsenmailla on yhteinen kieli. Yhteistyö on kauaskantoinen ja usealla alueella maat olevat luopuneet omasta suvereniteetista. Muun muassa kahdellatoista jäsenmaalla on yhteinen valuutta, €.
Yksitoista virallista kieltä merkitsee että kokouksissa tarvitaan 110 tulkkia. Yksi ruotsalaisista EU-tulkeista kertoi suuren Ruotsalaisen päivälehden, Sydsvenska Dagladetin haastattelussa että on niin vaikea tulkata EU-parlamentin istunnoissa että oikeastaan tarvittaisiin 20 vuoden kokemus. Hän sanoi myös että kääntäminen on niin työlästä, etteivät tulkit jaksa työskennellä kuin puoli tuntia kerrallaan. Siksi kolme tulkkia työskentelee vuoron perään.
Pula pätevistä tulkeista aiheuttaa heikompaa tulkkipalvelua "pienille kielille" on heikompi kuin englannin-, ranskan- ja saksankielisille. Usein esimerkiksi kreikka käännetään tanskaksi englanninkielisestä tulkinnasta ja tämä merkitsee että väärinkääntämisen riski kasvaa.
Sydsvenska Dagbladetin haastattelussa ruotsalaiset EU-poliitikot kertoivat kieliongelmista EU:ssa. He ilmaisivat että EU-parlamentin kokouksissa Strasbourgissa tai valiokunnassa Brysselissä, ruotsin tulkkikoppi oli useasti tyhjänä. "On perkeleen harmittavaa kuin ei ymmärrä mitä sanotaan" sanoi yksi EU-parlamentaarikoista ja jatkoi "Jos tanskalainen tulkki on läsnä, yritän kuunnella häntä. Muuten täytyy kuunnella sitä englanninkielistä. Mutta, jos ei osaa kieltä täydellisesti, vivahteet menevät hukkaan….Monet ovat suuttuneet kun olemme joskus äänestyksessä painaneet väärää nappia. Mutta, eihän e ole ihmekään kun emme tiedä mitä äänestys koskee.
Kansainvälinen ymmärrys perustuu kommunikaatioon ja tämä helpottuu jos puhumme samaa kieltä. Heillä joilla englanti on äidinkielenä, on yleensä, kansainvälisissä neuvotteluissa, se etu että he saavat neuvotella omalla kielellään. Tämä luo heille henkisen yliotteen ja auttaa heitä menestymään. He joiden äidinkieli ei ole englanti kokee olevansa heikommassa tilanteessa, niin kuin ovatkin. Haluammeko että meidän poliitikkomme jatkavat neuvotteluja kielillä joita eivät hallitse (mutta eivät useinkaan uskalla tunnustaa etteivät hallitse)? EU-poliitikot eivät aina voi luottaa siihen että tulkkeja aina on saatavana. Eräs ruotsalainen EU-parlamentaarikko kertoi: "Heikon kielitaidon ansiosta joudumme sanomaan englanniksi sen minkä osaamme emmekä sitä mitä haluaisimme sanoa.”
Useammat EU:n virkailijat käyttävät päivittäin muuta kieltä kuin äidinkieltään, seurauksena väärinkääntämisen vaara.
Monet osanottajat ovat ilmaisseet että kokouksissa, jossa käytetään simultaanitulkkausta, on rasittavaa jatkuvasti käyttää korvakuulokkeita ja kuunnella toisen kuin puhujan ääntä. Englantia osaavalle on raskasta kuunnella ja yrittää ymmärtää, pidempiä jaksoja, henkilöitä jotka puhuvat huonoa englantia.
Tämän päivän EU:ssa jossa on 381 miljoonaa asukasta. yli 50 miljoonalla on eri äidinkieli kuin ne 11 virallista kieltä, esimerkiksi Bretagne, baski ja venäjä. EU-maissa on yli 30 eri kotimaista vähemmistökieltä ja yhä useampia on tulossa vuonna 2004. Katso http://www.eurolang.net/browse.htm
Brittiläinen Eurooppa-ministeri Peter Hain kutsui EU:ssa puhuttavaa englanninkieltä "Eurobabble":iksi ja haluaisi lopettaa sen.
Milloin meidän poliitikkomme ymmärtävät ettei EU voi toimia täydellisesti niin monella työkielellä? Nyt on sinun asia, hyvä lukija, tehdä jotakin ja puuttua asiaan.
Nykyään 71% alkuperäisistä dokumenteista kirjoitetaan englanniksi ja 29% ranskaksi. 10 vuoden päästä luultavasti kaikki kirjoitetaan englannin kielellä. Vielä 3 vuotta sitten 52% kirjoitettiin englanniksi ja 48% ranskaksi. Niillä joiden äidinkieli on englanti, on valtava kielellinen etu. Valitettavasti kieliongelmat ovat upottamassa EU:n aatteen, palautumalla sen vanhanaikaiseen poliittiseen elitistiseen ajatteluun.
Sen, joka pyrkii saamaan jotakin aikaiseksi EU:ssa, täytyy hankkia liittolaisia muista jäsenmaista. Yksinäisellä maalla voi olla vaikea saada ehdotuksensa läpi. Yksinäisen, tai melkein yksinäinen suomalainen puolueen edustaja ei saa suoritettua kovinkaan paljon EU:ssa jos ei onnistu luomaan hyviä yhteysverkkoja muiden maiden EU-politiikkojen kanssa. Kouluenglannin taidot eivät riitä pitkälle ja ei ole itsessään realistista että tulkit ovat jatkuvasti mukana.
EU:n systeemi, jossa on 11 virallista kieltä, rakentuu siihen että keskustelut pidetään tietyissä huoneissa jotka on varustettu simultaanitulkkausta varten, ja joissa tulkit ja teknikot ovat palveluksessa kun tahdotaan keskustella eri maista tulevien henkilöiden kanssa. Myös englanninkielinen rajoittuu tässä yhteydessä, koska kaikki delegaatit eivät osaa englanninkieltä. Henkilökohtainen yhteys kärsii kun keskustellaan tulkin välityksellä. Puheita voi pitää tulkin avulla, mutta ei keskustella luottamuksellisesti. Eri maiden edustajien täytyy pystyä juttelemaan, puhumaan ja keskustelemaan myös epävirallisissa tilaisuuksissa niin kuin esimerkiksi ruokasaleissa ja kahviloissa.
Kaikki viralliset kielet EU:ssa ei ole tasavertaisia. Sihteeristössä tuskin puhutaan "pieniä kieliä" niin kuin esimerkiksi suomea tai kreikkaa. Tämä on esteenä pienten maiden edustajille silloin kun he haluavat käyttää sihteeristön palveluksia.
EU:ssa on välikielien käyttö yleistä. Se tarkoitta että kun esim. portugalia käännetään suomeksi niin suomalainen tulkki kuuntele englanninkielisen tulkkauksen ja kääntää sen perusteella. Tuskin löytyy tulkkeja jotka hallitsevat kieliyhdistelmiä kuten esim. portugalia – kreikka tai ranska – portugalia joten täytyy käyttää ns. välikieltä.
Tämä on luonnollisesti epäkohta pienempien maiden edustajille, niin kuin esim. suomen ja tanskan. Vaarana on että heidän viestinsä eivät mene perille. On tiedossa että simultaanitulkkaus merkitsee aina tietynlaista sanoman vääristelyä. Välikielen tulkinnan käytössä vääristelyt vain lisääntyy.
Simultaanitulkkaus välikielen kautta, saattaa aiheuttaa suuria hävikkejä informaation sisällössä. Simultaanitulkkauksessa, ilman välikielen käyttöä, 10% tiedon hävikit ja 2-3% tiedon vääristely lasketaan normaaliksi. Simultaanitulkkaus on sen verran vaikeaa, ettei koskaan päästä siitä ettei käännökseen hiipisi virheitä. Tulkin täytyy hallita molemmat kielet täydellisesti, nopean ajattelukyvyn, ja sen lisäksi hänen täytyy tuntea erikoissanasto, molemmilla kielillä. Ja tämä kaikki yhä kompleksissa maailmassa. Miten kukaan järkevä ihminen voi puolustaa tällaista järjestelmää? YK:n kustantamassa tutkimuksessa organisaationsa kielipalveluista, paljastaa että tietotappiot, välikielellä tulkatuissa tieteellisissä kokouksissa, ovat vähintään 50%.
Kongressissa tiheään toistuvat tarkastukset ovat paljastaneet että he joilla kongressikieli on äidinkieli, käyttävät huomattavasti useammin puheenvuoroaan kuin ne joilla on eri äidinkieli. Olisi oikeudenmukaista että jokainen saisi käyttää omaa äidinkieltään tai että kukaan ei saisi käyttää äidinkieltään. Kumpikin vaihtoehto kaatuu tulkkien puutteeseen, varsinkin sellaisten tulkkien jotka osaisivat ammattisanaston. Ainoa ratkaisu on että EU ottaa yhden kansainvälisen kielen virkakieleksi, esim. esperanton. Jos EU tekisi niin, YK ja muu maailma tulisi perässä.
Ensimmäinen versio EU:n hyvin tärkeästä Maastricht-sopimuksesta (Unionisopimus), dokumentti joka sisältää 253 sivua, vedettiin pois kirjastoista ja myyntipaikoista koska tekstin sisällys poikkesi runsaasti eri käännöksissä. Lopulta oli pakko tehdä kokonaisvaltaisia uudelleenkäännöksiä ja luonnollisesti, uudet painokset.
Kun se tärkeä ja huolellisesti käännetty unionisopimus sisälsi useampia väärinkäännöksiä, mikä on sitten tilanne tavallisten dokumenttien käännöksissä? Ja mitkä ovat seuraukset? Yksi englanninkielinen EU-dokumentti sisälsi lauseen "airplanes flying by automatic pilot over nuclear power plants" (automaattipilotilla ohjattu lentokone lensi ydinvoimalan yli). Ranskalaisessa käännöksessä "les avions sans pilote qui prennent pour cibles les centrales nucléaires" (suunnilleen: lentokoneilla ilman ohjaajaa oli tähtäin ydinvoimalaitoksiin).
Asia joka useasti unohtuu keskusteluissa, on että tulkkaaminen vie aikaa. YK, jolla, eri tavalla kun EU:lla, on runsaasti kääntäjiä, kertoo että ei kiireellisen tekstin kääntäminen kestää 24 päivää ennen kuin se on saatavissa kaikilla kuudella virallisella kielellä. Kiireellinen teksti taas valmistuu kuudessa päivässä. EU ilmoittaa kääntämisajan olevan yhdeksästä tunnista jopa neljään viikkoon.
Ratkaisuksi EU:n kasvavaan kieliongelmaan ranskan EU-ministeri Alain Lamassoure ehdotti, vuonna 1994, että käytettäisi vain viittä työkieltä. Hänen ehdotus synnytti voimakkaat protestit useassa EU-maassa.
Kielistä |
Sisällysluettelo | EU laajenee, mitä se merkitsee? |
© Hans Malv, 2004